E-pentue on ensimmäinen mustispentueeni ensimmäisellä venäjänmustaterrierilläni. Harkitsin pitkään pentuetta, jo ennen kuin tiesin mitään esim. hyperuricosuriasta. Sitä ennen olin kyllä vakuuttunut, että Liilalla on annettavaa rodulle, ja jo kaksi vuotta sitten pohdiskelin mahdollista urosta ja kiinnostuin Jäbästä.
Kun sitten testautin Liilan kantajaksi, jätin hetkeksi pentuhaaveet, sillä terveitä vaatimusteni mukaisia yksilöitä vaan ei löytynyt. Toki olisin voinut etsiä ulkomailta, mutta yksi kriteerini oli suomiuros luotettavilla terveystutkimuksilla, luotettavilla luonnekuvauksilla ja luotettavilla harrastustuloksilla ja tietysti se, että joku kokeneempi ihminen on nähnyt koiran ja itsekin saisin sen nähdä.
Otin kuitenkin mahdollisimman hyvin selvää itse sairaudesta ja kaikista muista rodun uhkakuvista ja lopulta sitten päädyin kantaja-kantaja-yhdistelmään. Olen ammatiltani eläintenhoitaja ja nähnyt klinikalla työskennellessäni koirien sairaudet laidasta laitaan. Vehnäterrieripentueitakin minulla on siis ollut neljä ja niissä olen pyrkinyt vaalimaan perustutkimusterveyden lisäksi erityisesti "allergia- ja kutinavapautta", ne kun monessa rodussa jäävät todentamatta ja nousevat sitten salakavalasti ongelmaksi. Luusto- ja nivelongelmat taas rampauttavat koiran selkeämmin, asentovirheiset/epämuotoiset/nivelrikkoiset nivelet tekevät todella kipeää, sen tiedän ihan omien nivelieni perusteella. Niiden kanssa koira voi oppia olemaan niin, ettei ihminen välttämättä kipua näe. Molemmista lonkista risa koira ei välttämättä koskaan selkeästi onnu, eihän sillä ole tervettä niveltä jolle keventää.
Virtsakivisairaus on totta kai pahimmillaan hyvin yllättävä ja kivulias vaiva. Sen tiedostaessa voidaan siihen kuitenkin varautua ja ruokinnalla siihen vaikuttaa. Tulee ottaa myös huomioon että vaikka virtsahappotaso olisi normaali hyperuricosurian suhteen, voi mikä tahansa koira saada mitä tahansa muita virtsakiviä. HUU-koira sairastuu virtsakiviin noin 10% todennäköisyydellä. Sen lisäksi se voi sairastua mihin tahansa muuhun sairauteen. Jokainen koiranomistaja ymmärtänee, että koira voi sairastua, lievemmin tai äärimmäisen vakavasti, eikä kaikkeen voi millään varautua.
Pentueeni vanhemmat on tutkittu harvinaisen kattavasti rodussaan. Molemmilta on otettu lonkka- ja kyynärkuvat ja Jäbän A-lonkat ovat täysin terveet Liilan toisen lonkan ollessa löysyyttään C. Harva C-lonkkainen koira koskaan kärsii löysyyden takia kun lihaskunto pidetään yllä. Toisaalta jopa sille A-lonkkaisellekin voi huonolla tuurilla tulla nivelrikkoa, etenkin vanhemmiten. Kyynärät ovat molemmilla terveet mikä on todella tärkeää etupainoiselle suurelle käyttökoiralle. Selkä Jäbällä virallisissa kuvissa SP0 ja Liilalla epävirallisissa kuvissa terve ennen virallisten kuvien ottamisen mahdollisuutta. Liilalta on lisäksi tutkittu myös polvet ja silmät.
Molempien koirien kanssa on harrastettu, Liilan kanssa vähemmän kuluttavasti, Jäbä taas kattavasti pelastuslajeja. Molempien vanhempien luonne on todettu niin harrastuksissa kuin testeissäkin "terveeksi" ja tyypilliseksi mustan luonteeksi.
Pentueeni testataan tietysti HUU:n varalta ja tulokset tullaan julkistamaan. Tilastollisesti 25% pennuista on todennäköisyyslaskelmissa terveitä, 50% kantajia ja 25% niitä sairausalttiita. Tässä pentueessa prosentit ovat vielä suurempi kysymysmerkki, sillä puolethan ikävä kyllä menetettiin alkumetreillä.
Odotelkaamme kuitenkin tuloksia, ja muistetaan siihen asti ja senkin jälkeen, että jokainen koira on kokonaisuus. En ole tehnyt HUU:n enkä minkään muunkaan suhteen yhdistelmää välinpitämättömyyttäni, vaan välittäen ja pohtien, vastuuni kantaen.
Jos vielä jäi jotain epäselväksi tai Sinulla on muuta kysyttävää - ota rohkeasti yhteyttä ja KYSY, minulta suoraan.
Kiitoksia ja hyvää jatkoa kaikille, toivoopi kasvattaja, emä ja pentue!
.JPG)
.JPG)
.JPG)
