Faunin tarina - ja miksi tarvitsemme terveystutkimuksia ja mitä tarvitsemme tulevaisuudessa

Fauni syntyi veljiensä kanssa sektiolla joulun välipäivien yönä. Kaksi pentua yritti yhtä aikaa ulos kanavasta ja molempien ulommat sikiökalvot puhkesivat, tuli kiire klinikalle ja leikkuriin. Onneksemme kaikki selvisivät ja tuli se yksi narttukin - jatkoa kasvatukselleni ja harrastuskoira tokoon ja pk-lajeihin!

Pentujen ollessa muutaman viikon ikäisiä aloin kiinnittää huomiota nartun rakenteeseen ja liikkeisiin, jokin niissä häiritsi. Pian tytön eturaajat alkoivat kääntyä, ja hälytyskelloni väläyttivät rodussa satunnaisesti ilmenneestä kyynärnivelten kasvuhäiriöstä kondrodystrofiasta tai osteokondroosista (OC, irtopalan ollessa kyseessä OCD, voi esiintyä kyynärten lisäksi mm. olkanivelissä ja polvissa). Valokuvia otettiin, pentua kopeloitiin, oman ja muun rodun harrastajien kanssa keskusteltiin ja vaihdoin ruuan varmuuden vuoksi vähän köyhempään, koska niin kasvattajat ovat kautta aikojen tehneet etenkin isojen rotujen pentujen kanssa. Itse olen lukemani perusteella ennemminkin sitä mieltä, ettei normaalilla ruokinnalla voi tehdä paljoakaan suuntaan eikä toiseen, vaan suurimman työn tekee geenilotto. Toki ruokinta ja liikunta voivat vaikuttaa, etenkin jos niissä tapahtuu isoja ylilyöntejä, voimakas lihavuus tai aliravitsemus tai liian vähäinen tai pakkotahtinen liikunta esimerkiksi. Nämä pennut kasvoivat hoikkina ja liikkuvaisina, hyvälaatuisella nappulalla ja raaoilla täysravinnoilla, muutaman viikon iästä pihan viereisessä metsässä keskenään ja aikuisten koirien kanssa telmien. Luovutusiässä en enää epäillyt kyynärnivelten kondrodystrofiaa, jalat olivat suoristuneet ja kasvu vaikutti normaalilta. Eläinlääkärintarkistuksessakaan mitään selkeää mihinkään suuntaan ei löytynyt, sain taas hengittää.

Pian lähdimme pentutokoon Fauniksi ristimäni tyttösen kanssa. Koira oli kyllä iloinen ja halukas yhteistyöhön, mutta istuminen ja maahanmeno eivät millään tapahtuneet nopeasti ja oikeilla liikeradoilla, koira jäi useimmiten lonkalleen ja istahti hassusti pyllynsä päälle istuinluiden sijaan. Hälytyskellot kilkattivat taas ja kouluttajan kanssa päädyimme luopumaan tavoitteellisesta tokosta

toistaiseksi. Aloin tehdä jälkeä ja pääsin hakuryhmään treenaamaan ihmisetsintää, ehtisihän ne tottikset hioa sitten kun kasvut on kasvettu. Pentu olikin varsin lupaava ja innokas, vaikkakin hidas ja joskus ryteikköihin menemisen suhteen epävarma, mörköikäkin oli meneillään.

Syksyllä en voinut enää odotella epäilysteni kanssa, pennun selkä alkoi olla hieman köyry kasvun tuoman takakorkeuden lisäksi. Se ei varsinaisesti ontunut, mutta liikeradat olivat edelleen oudot. Kuvissa kaikki muu näytti normaalilta, paitsi oikea lonkka oli silminnähden löysä, ei kuitenkaan nivelrikkomuutoksia missään 10kk iässä. Kävimme vesijuoksemassa ja fysioterapiassa, treenasimme takaosaa ja sen käyttöä, Fauni sai cartrophen-pistossarjan sekä vaihdoimme nivelravinteet Flexadin-tabletteihin. Olin pettynyt lonkan osalta, ajattelin ettei koirasta nyt tullut harrastuskaveria eikä varsinkaan jalostuskoiraa, olihan sillä myös hiivailevat korvat ilmeisesti maissiyliherkkyyden takia. Kotikoiraksi juniori kuitenkin jäi, olihan jo hurmannut koko naapuruston hassuilla tempauksillaan.

Koiran kasvaessa jäivät haaveet myös näyttelyurasta, koska sen liikkeet eivät olleet kovinkaan kauniit vaan hieman kierteiset ja pompottavat, mutta lenkeillä se riekkui aina kuin heikkopää ja sillä oli huomattava elämänhalu. Ihmiset naureksimme sen tavalle käydä aina lammikoihin makuulle juomaan, samoin se söi yleensä makuultaan ja nautti maata kesällä kaivamassaan hiekkakuopassa, jota nimitimme Faunin poteroksi. Talvellakin se tykkäsi makoilla pitkin pihoja, sisällä oli kuuma ja päädyimme ajamaan karvat alas ja unohtamaan siltäkin osin näyttelyt, koiran helpompi olo oli tärkeintä.

Syksyllä Faunin lähestyessä 2 vuoden ikää aloin käydä taas kärsimättömäksi ja mietin veisinkö koiran jo lonkka- ja kyynärkuviin ja otattaisin viralliset selkäkuvat "sitten joskus". Tiesin kuitenkin miten herkästi ne sitten jäävät tekemättä jo kustannussyistä, pelkät viralliset selkäkuvat ovat hinnastoissa noin 200 euron luokkaa, kun lonkka- ja kyynärkuvien kanssa samaan aikaan otettuna ne lisäävät kustannuksia vain joitain kymmeniä euroja, vaikka iso työhän niissä on, kuten kuvanneena klinikkaeläinhoitajana tiedän. Faunin veli Roope kävi kuvissa ja sieltä tulivat ihana helpottavat terveen paperit, nollan kyynärät ja B-lonkat, eli käytännössä lähes normaali, rajatapaus eli "priimaa kauneusvirhein".

Pakkasten tultua alkoi koira kuitenkin muuttua ja päädyimme pitämään sen jatkossa kokonaan erossa perheemme uudesta juniorista eli ihmisvauvastamme. Fauni ei enää myöskään sietänyt yhtään turkinhoitotoimenpiteitä, vaan alkoi murrailemaan trimmatessa ja kammatessa, joten siitä tuli "ruohonleikkurinallejääneennnäköinen" nylkkyturkki, rodusta kieli enää vain tuuhea parta ja söpö pikku otsis. Itse olin jo todella huolissani, joten maksoin Kennelliiton lähetteet ja jäin odottamaan seuraavaa hyvää hetkeä lähteä klinikalle muutaman tunnin kuvaussessioon. Olimme perheen kesken puhuneet että odotamme ensin viralliset tulokset ja sitten alamme puuhaamaan lähetettä etelään eläinsairaalaan, jossa tehdään lonkkanivelleikkauksia.

Päätimme kuvata ensin selän alta pois, lopuksi vasta lonkat, jotta voimme keskittyä niihin täysin, olihan välikuvissa jo vaikeaa asetella eriparista koiraa pöydälle riittävän suoraan. Otimme ensin lannerankakuvan ja sen latautuessa näytölle, jotain kylmää tuntui valuvan niskastani pitkin kroppaa. Tuossahan on spondyloosisilta - ja iso! Lannerangan ja ristiluun välissä se möllötti rumana ja kipeännäköisenä, vielä kohtaamatta kokonaisena kahden nikaman välissä. Ilmankos oli koira muuttunut ja kivulias. Ilmankos ei tulehduskipulääke enää auttanut, vaan olin joutunut turvautumaan jo edesmenneen vanhuskoiran hermokipulääkkeisiin, joita en ollut vielä ehtinyt viedä apteekkiin hävitettäviksi, vaan päätin kokeilla olisiko niistä apua, ennen kattavampia jutusteluja eläinlääkärien kanssa.

Loppuilta kului hieman sumussa, lonkkien kanssa oli taas vaikeuksia saada suoraa kuvaa, eikä toinen polvi tuntunut vääntyvän millään samaan suuntaan kuin toinen. Kanssamme kuvaava lääkäri sitten tuumi että siinäkin on jotain, emme kuitenkaan harmikseni kuvanneet niistä sivukuvia, olimmehan kaikki jo väsyneitä ja kukin tavoillamme yllättyneen järkyttyneitä selän muutoksista, näkyihän rintarangassakin jo alkavia siltoja. Kyynäriä emme edes tarkemmin katselleet, tulee mitä tulee, pientä höttöisyyttä kyllä oli havaittavissa etenkin junnuiän kuviin verraten.

Kun tulokset seuraavan päivän iltana lonkkien ja kyynärien osalta tulivat, olin taas kuin puulla päähän lyöty - lonkat ovat terveet, mutta kyynärät 1/2! Etuosassa, joka rodulla on painava, jo varsin vakava-asteinen muutos vasemmalla. Kaksi päivää myöhemmin tuli jo odotettu selkätulos, SP1, muutokset kahdessa nikamavälissä, T6 ja se L7. Epämuotoisten nikamien ja LTV:n eli välimuotoisen lanne-ristinikaman osalta terve.

Loppuviikosta olin jo aivan rikki tuijottaessani koirani liikkeitä ja olemusta, kärsiikö se nyt, eikö onnu juuri nyt koska kaikissa jaloissa ja selässä on vikaa?

Entäs sitten kun tila pahenee ja spondyloosisiltoja tulee lisää, nivelrikko kyynärissä etenee? Kuinka kipeät nuo hieman turvonneet polvinivelet ovat ja mikä niissä todella on vikana? Entä jos satutan sitä ja se puree, entä jos vauva vahingossa pääsee sen luo ja satuttaa...? Kuka sanoo, milloin on aika luovuttaa? Jos kysyn koiraltani, sen silmissä on vielä valo ja sen pää vetää leikkiin. Entä jos se liukastuu, silta murtuu ja koira halvaa kivuliaasti kesken lenkin, kuinka saan sen pois metsästä?



Tuntuu, että jokainen tarttuu osaltaan siihen asiaan ja tutkimukseen, jonka osalta kokee olevan eniten ongelmia. Kuvataan lonkkia ja kyynäriä, koska ne ovat olleet PEVISA-tutkimukset ja tähän asti riittäneet, jokunen kuvattu selkä ovat olleet yleensä terveet, jokunen LTV löytynyt, josta taas kukaan asiantuntijakaan ei osaa vielä sanoa mitä se tulevaisuudessa merkkaa eri rotujen jalostuksen suhteen. Jos lonkat, kyynärät ja ehkä vielä selkä, polvet ja silmätkin kun ovat paperilla terveet. käsissä on jalostuskoira, vaikka sillä tai sukulaisilla olisikin vähän kutinoita, hiivaa, karvatupentulehduksia tai mitä näitä pikkujuttuja nyt onkaan ja kertyykään. Tässä rodussa luusto on iso ongelma, samoin uutuudet, eli geenitestein löydettävät HUU ja JLPP. Lisäksi pitäisi ottaa huomioon narttujen hormonitoiminta ja urostenkin astumishalukkuus, synnytysvaikeudet, sekä ne todella harvinaiset mutta eri roduissa yleistyvät autoimmuunisairaudet, epilepsia - näitähän riittää ja tietoisuus lisääntyy nyt kun tutkitaan. Ja tutkia myös pitää, mutta miten saadaan kotikoirien ihmiset ymmärtämään niiden tärkeys? Kuinka saadaan kasvattajille sopivan houkutteleva porkkana, joka ei kuitenkaan veisi koko kasvatustyötä kannattamattomaksi ja liian riskaabeliksi?

Vai olisiko nyt viimeistään aika todeta, että sairauksia on jo niin paljon ja luonnekin pitäisi ottaa huomioon, että olisi aika ajoissa hakea uutta verta rotuun risteytyksin. Tutustukaa ihmiset asiaan ennekuin suoraan tyrmäätte ajatuksen sekarotuisuudesta, mm. pinsereiden ja kromfohrländereiden raportit löytyvät jo DogWellNetistä. Lähes jokainen rotu on joskus luotu useita rotuja ja roduttomia käyttäen, nykyinen suljetuin kirjoin jalostaminen on koirarotujen historiassa varsin lyhyt aika. Viranomaiset ja työkoiria esim. opaskoiria tuottavat tahot ovat jo osittain siirtyneet mm. x-maleihin ja kultsulabukoihin, valjakkopuolella harva enää kisaa puhtailla valjakkorotuisilla, vaan on kasattu oma alaskanhusky, rotu joka muuntuu tarpeiden mukaan  suku kuitenkin yleensä tarkasti ja tavoitteellisesti kirjaten.

Mielestäni jotain tarvitsisi tehdä ja pian, jotta saisimme mahdollisimman kattavan jalostuksen tavoiteohjelman ja suunnan tulevaisuuden koirille ja harrastukselle. Rakkaudesta rotuun, rakkaudesta Fauniini ja kaikkiin jo menneisiin ja tuleviin mustiin partakoiriin, kuin jokaiseen muuhunkin olemassa olevaan rotuun.

Päivitys: Epävirallinen lausunto polvista: L-S spondylooosi lienee polvien muutosten tuomaa. Molemmissa polvissa selkät muutokset, joista vasen huonompi. Osteokondroosi vasemmassa mediaalisesti ja molemmissa nivelrikkomuutokset mm. nuljuluissa.

Päivitys 31.1.2020
Saimme konsultaatiovastauksen Mevetistä 23.1.

Kiitos konsultoinnista. 

Kokonaistilanne on erittäin huolestuttava. Polvinivelissä selkeä täyttyneisyys myös röntgenologisesti. Koska kuvissa ei ole kinnertä, en voi luotettavasti mitata TPA:ta eli sääriluun puoleisen nivelpinnan kulmaa, mutta silmämääräisesti arvioiden koiralla on hyvin suuri kulma. Olette kuvailleet koiran liikkeen hyvin ja saan siitä sellaisen käsityksen, että kyseessä saattaisi olla jopa molemmin puolinen ristisidevaurio. Osteokondroosi on mahdollinen kuvan perusteella, mutta varma diagnoosi vaatisi tietokonetomografiakuvauksen tai tähystyksen. Polvissa ei ole niin paljon nivelrikkoa, että koiran selvästi poikkeava liikkuminen ja massiivinen polvien arastus oletettavasti johtuisi siitä. Tämä seikka vahvistaa tuntemusta siitä, että kyseessä saattaisi olla molemmin puoleinen ristisidevaurio. Vetolaatikko löysyys tai sääriluun eteensiirtyminen kinnertä taivuttaessa saattaisi paljastaa ristisidevamman.

Kyynärnivelissä on kennelliiton mukaiset löydökset. Todennäköisin syy muutoksille on medial coronoid disease eli mediaalisen varislisäkkeen ongelma. Tämänkin varmistaminen vaatisi tietokonetomografiakuvauksen ja diagnoosi/hoito tähystyksen. Varislisäkkeen ongelmat johtavat usein tähystyksestä huolimattakin etenevään nivelrikkoon. 

Selässäkin on selkeä muutos, sekä nikamien ala että -yläpuolella, jotka todennäköisesti kipuilevat ja etenevät. 

Erittäin epätodennäköinen, mutta teoriassa mahdollinen syy polvien täyttyneisyydelle voisi olla niveltulehdus. Jos koira on kuumeeton ja CRP normaali, on se erittäin suurella todennäköisyydellä poissuljettu. Tulehdus ei selitä selän tai kyynärnivelien kroonisluonteisia muutoksia.

Kokonaisuutena koiran kivuttomaksi saaminen on mahdotonta, vaikka käyttäisi tutkimuksiin ja hoitoihin tuhansia euroja. Moniongelmaisen jatkuvasti kivuliaan koiran laajamittainen kirurginen hoito, ennusteen kuitenkin ollessa huono on mielestäni eläinsuojelullisesti arveluttavaa. Etenkin, koska koira käyttäytyy kivuliaana aggressiivisesti ja omistaja on huolissaan pienen lapsensa turvallisuudesta suosittelen eutanasiaa.

Ystävällisin terveisin,
Lotta Axelson

Leijonattaren Fabulous Fauni 27.12.2017 - 31.1.2020

Fauni lähti tänään häntä heiluen klinikalle, leikimme, söimme herkkuja nukahtamiseen asti. Ystäväni Kirsi tuli saattamaan, isikki ja poitsu kävivät myös saatilla. Lähtö oli hyvin levollinen. Surun lyödessä suurimmalla voimallaan ylitseni, tunsin silti tekeväni oikein. En meidän ihmisten tunteet, vaan koira edellä.
Kiitos Heiki ja Omaeläinsairaala Kuopio kauniin lähdön mahdollistamisesta.